Tutkimuksessa tarkasteltiin lumiolojen muutosta tällä vuosisadalla Suomessa ja muualla Pohjois-Euroopassa uusimman sukupolven (CMIP6) ilmastomallien perusteella. Työn keskeiset tulokset olivat Suomen osalta seuraavat: 1) Ilmaston lämmetessä talven suurin lumimäärä (lumen vesiarvo) pienenee. 2) Yhtenäisen lumipeitteisen kauden kesto lyhenee, samalla kun sen alku siirtyy myöhemmäksi ja loppu aikaisemmaksi. 3) Nämä muutokset ovat suurempia Etelä-Suomessa kuin Pohjois-Suomessa. 4) Lumen määrä vähenee ja lumipeitteinen kausi lyhenee sitä enemmän, mitä suurempia ovat kasvihuonekaasujen päästöt. 5) Tulevaisuuden lumiolojen muutoksiin liittyy huomattavaa epävarmuutta. Päästöjen kehityksen epävarmuuden ohella tähän vaikuttavat sekä ilmastomallien erot että ilmaston luonnollinen vaihtelu.
Talven suurimman lumimäärän suhteellinen muutos (%) ja pisimmän lumen peittämän jakson pituuden muutos (päivää) jaksoon 1991–2020 verrattuna (20 vuoden liukuvat keskiarvot). (a) Lumimäärän muutos Etelä-Suomessa (60,5–62 °N, 23–27 °E) ja (b) Lapissa (67–69 °N, 24–28 °E). (c) Lumen peittämän jakson pituuden muutos Etelä-Suomessa ja (d) Lapissa. Käyrät esittävät parasta arviota eri päästöskenaarioille ja harmaa varjostus 5–95 % epävarmuushaarukkaa SSP245-skenaariolle. Epävarmuuteen vaikuttavat sekä ilmastomallien erot että ilmaston luonnollinen vaihtelu.
LINKKI ILMATIETEEN LAITOKSEN UUTISEEN: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/artikkeli/4X7BY3vg13LKAYfmnmCLG8