Tulevia lämpötilojen muutoksia voidaan arvioida sekä maailmanlaajuisten että alueellisten ilmastomallien tulosten perusteella. Alueelliset mallit pystyvät erottamaan tulevien ilmastonmuutosten maantieteellisiä yksityiskohtia paljon maailmanlaajuisia malleja tarkemmin. Alueellisilla malleilla on kuitenkin tehty melko vähän toisistaan riippumattomia ilmastonmuutossimulointeja. Ilmastonmuutokseen liittyviä epävarmuustekijöitä ei sen tähden pystytä kunnolla arvoimaan pelkästään alueellisten mallien perusteella. Nykyisissä alueellisissa malliajoissa ei myöskään ole riittävästi otettu huomioon ilmassa leijuvien pienhiukkasten pitoisuuksien alenemista tulevaisuudessa. Siksi alueelliset mallit luultavasti huomattavasti aliarvoivat tulevaa ilmaston lämpiämistä Euroopassa, etenkin kesällä. Tässä tutkimuksessa on kehitetty helppokäyttöinen menetelmä, joka hyödyntää kumpaisenkin malliryhmän parhaita ominaisuuksia. Lämpötilojen muutosten suuruusluokka ja suuren mittakaavan alueelliset piirteet saadaan maailmanlaajuisista malleista mutta paikalliset yksityiskohdat alueellisista malleista. Menetelmän toimivuutta tutkittiin käyttämällä lähtötietoina 12 alueellisen ja 28 maailmanlaajuisen malliajon tuloksia. Menetelmä korjasi kauniisti alueellisisten mallien taipumuksen aliarvioida tulevaa lämpenemistä. Toisaalta alueellisten mallien huomioonottaminen tuotti lämpenemisen suuruuteen enimmillään yhden asteen luokkaa olevia pienipiirteisiä alueellisia vaihteluja.
Tutkimus on laadittu Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteitten laitoksen yhteistyönä.