Voimakkaana kasvihuonekaasuna pidetyn typpioksiduulin alueellista ja ajallista vaihtelua ymmärretään heikosti, mikä tekee typpioksiduulin päästöjen arvioimisesta vaikeaa. Ilmatieteen laitoksen yhteistyössä LUKEn ja Helsingin yliopiston kanssa tekemä tutkimus hyödynsi reilun neljän vuoden yhtäjaksoista typpioksiduulipäästön mittausaikasarjaa ojitetusta suometsästä. Tutkitun alueen vuotuiset typpioksiduulipäästöt olivat suuria, mutta ne vaihtelivat merkittävästi sekä paikallisesti että vuosien välillä.
Päästöt olivat suurimmillaan sateisempina kesinä ja vähälumisina talvina, kun taas kuivina kesinä päästöt olivat pieniä. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että vähälumisten talvien yleistyminen kasvattaa typpioksiduulipäästöjä. Sulan maan aikaan typpioksiduulin päästöt reagoivat sateiden jälkeiseen maankosteuden ja pohjaveden pinnan nousuun usean päivän viiveellä. Paikallinen vaihtelu oli myös julkaistussa tutkimuksessa suurta, mutta päästövaihtelu pysyi samanlaisena sääolosuhteiltaan hyvinkin erilaisina vuosina. Tämä viittaa siihen, että päästöjen paikallista vaihtelua säätelee sellaiset tekijät, jotka eivät muutu ympäristöolojen vaihdellessa. Tutkimus tarkensi käsitystä suometsien typpioksiduulipäästöjen paikallisestä ja ajallisesta vaihtelusta, mikä auttaa kehittämään maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ennustavia päästölaskentamalleja.
Linkki IL:n tiedeuutiseen: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/uutinen/1A6Vi2lXwBhIO3tXKiMe0n
